Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti

Noniin! Nyt kun innostus on vielä (toistaiseksi) päällä, niin eiköhän käytetä sitä hyödyksi. Eli Tove Janssonin toinen kirja, ensimmäistä (Muumit ja suuri tuhotulva) kun en ole saanut käsiini (vielä).

Kirjailija Tove Jansson

Kirjan nimi Muumipeikko ja pyrstötähti

Milloin luettu Elo-syyskuun vaihteessa, noin neljäksi illaksi siitä riitti iltalukemista.

Missä Kotona

Säätila, mielentila ja muita merkittäviä tapahtumia Olin itseasiassa osan ajasta kipeänä, joten sairaslomalla oli hyvä lueskella, kun ei tarvinnut herätä aamulla töihin. Ja muumithan kuuluu muutenkin paranemiseen, koska yleensä kipeä katselen muumijaksoja youtubesta tms.

Ilmestymisvuosi 1946 ruotsiksi, suomeksi ensimmäisen kerran 1955

Sivumäärä 156 (pokkari)

Lajityyppi satukirja 

Mistä oli kyse? Rauhallisessa Muumilaaksossa puhkeaa myrsky, ja alkaa näkyä muitekin pahaenteisiä ennusmerkkejä. Pyrstötähti tuntuu vihjailevan tulostaan ja muumitaloon muuttanut Piisamirotta (yksi omista ehdottomista suosikeistani kirjassa) myös manaa koko ajan tuhon lähestyvän. Muumipeikko ja Nipsu lähtevät kohti Yksinäisten Vuorten Tähtitornia selvittääkseen koska pyrstötähti osuu maahan, ja miten siltä voisi suojautua. Suurin osa kirjasta on heidän reissuaan, jolla tavataan ensimmäistä kertaa mm. Hemuli, Nuuskamuikkunen, Niisku ja Niiskuneiti.

Ensimmäinen tai viimeinen lause (spoiler alert!)

- Minä luulen, että kaikki on jäljellä, Muumipeikko sanoi. Tule, mennään katsomaan!

Suosittelen tämän kirjan kanssa nautittavaksi villasukkia ja vaikka teetä muumimukista. Sori, en keksinyt tähän nyt mitään fiksumpaa. Mutta itse ainakin luin kirjan hirveän mielelläni, eikä yhtään haitannut että vieressä odotti seuraava muumikirja.

   

 Lempparisitaattejani kirjasta

- Me olemme olleet ainakin sadan peninkulman päässä! Muumipeikko kertoi. Me kuljimme erästä salaperäistä tietä, ja sitten minä hyppäsin valtaviin aaltoihin ja löysin hurjan hienoja asioita, jotka alkavat H:lla ja päättyvät Ä:hän... Mutta minä en voi sanoa mitä ne ovat sillä vala sitoo minua!

- Ja minä löysin sellaisen, joka alkaa L:llä ja päättyy A:han! huusi Nipsu. Ja jossakin keskellä on U ja O ja L, mutta enempää en sano!

- Minä olen Piisamirotta, sanoi kurja olento heikolla äänellä. Eipä siltä että sillä olisi mitään merkitystä... Mutta teidän siltarakennelmanne on hävittänyt kotini joentörmässä. Tietenkin - filosofin mielestä on täsmälleen yhdentekevää elääkö hän vai kuolee - mutta tämän vilustumisen jälkeen on epävarmaa kuinka minun käy...

- Olen tavattoman pahoillani, sanoi Muumipeikon isä. Minä en tiennyt, että te asuitte sillan alla. Tulkaa kaikin mokomin sisään. Vaimoni voi varmasti järjestää vuoteen jossakin.

Piisamirotta makasi yhä riippumatossa.

- Hei, setä, sanoi Muumipeikko.

- Älä häiritse minua, minä työskentelen! vastasi Piisamirotta.

- Mitä sinä teet? Muumipeikko kysyi hämmästyneenä.

- Minä ajattelen, murisi Piisamirotta vihaisena. Minä ajattelen miten kaikki on turhaa.

- Minun mielestäni on hyvin vähän sellaista mikä on turhaa, Muumipeikko väitti kainosti. Ehkä itsensä peseminen ja puuron syöminen ja...

Ja sitten he poikkesivat pienelle tielle. Se oli hauska kiemurteleva tie. Se teki mutkia ja hypähdyksiä joka suuntaan, ja toisinaan se meni solmuun itsensä kanssa pelkästä ihastuksesta. Sellaisella tiellä kulkemiseen ei väsy. Sellaista tietä tulee luultavasti pikemmin perille kuin suoraa ja ikävää.

- Varjelkoon, hemuli sanoi ja kokosi hameensa. (Hemuli pitää näet aina hametta, miksi - sitä ei kukaan tiedä. Ehkä hän ei ole koskaan tullut ajatelleeksi millaista olisi pitää housuja.)

- Missä Nipsu on? kysyin Muumipeikko levottomana.

- Täällä! pieni ääni piipitti pimeydestä. Mikäli tämä nyt olen minä eikä jokin muu roska, jonka tuuli on ottanut mukaansa...

- Kyllä se olet sinä, hemuli sanoi vihaisesti. Ei sinusta niin helpolla pääse. 

Piisamirotta <3

Otavan lukupäiväkirja

Heips! Nyt koitan saada tätä kirjablogia hieman vauhtiin. Oon yllättänyt itseni toden teolla, koska olen kuin olenkin onnistunut lukemaan jo muutaman kirjan. Okei, kyseessä on Muumi-kirjat, niin ei mikään ihme. Muumit nyt vaan on niin <3

kuva from saaressa.blogspot.com

Tarkoitushan olisi kirjoittaa oma blogiteksti jokaisesta lukemastani kirjasta, mutta saa nähdä kuinka käy. Oon kumminkin aika nopea mielenkäänteissäni (onko tuo sana?) ja välillä ihan rehellisesti sanottuna laiska noudattamaan suunnitelmiani. Mutta ei se mitään. Koitan nyt kumminkin...

Mulla on jo muutaman vuoden ollut tämmöinen Otavan "Lukupäiväkirja" käytössä. Tai no siis hyllyssä. En oo saanut kauheesti luettua, niin eipä oo oikeen ollut mitään mitä siihen kirjoittaa. Mutta pointtini on, että kirja on aika kiva, niin voisin koittaa käyttää sitä hyödyksi blogitekstejä kirjottaessani ja lukemiani kirjoja analysoidessani. Okei, analysointi kuulostaa vähän turhan hienolta, koska totuushan on, että etsin niistä vain hauskoja lainauksia jne (varsinkin mitä Muumeihin tulee).

Nyt tästä Otavan kirjasta: Kannessa lukee "sisältää ajatuksia". Niin kai tässä blogissakin olis tarkoitus. Jokaisen luetun kirjan kohdalta tulisi täyttää seuraavat kohdat:

Kirjailija. Kirjan nimi. Kokonaisarvio kirjasta yhdestä viiteen tähteä. (Mun mielestä kirjojen, niin kuin elokuvienkin, arviointi tähdillä tms. on aika vaikeaa, eli en ole ihan varma aionko niin tehdä.) Milloin luettu, missä ja "säätila, mielentila ja muita merkittäviä tapahtumia" :).
Kirjan ilmestymisvuosi. Sivumäärä. Lajityyppi. Ja sitten vähän pidempisanaisesti:
Mistä oli kyse? Ensimmäinen tai viimeinen lause (tämä on ehkä mun lempikohta koko lukupäiväkirjaa täyttäessä!). "Suosittelen tämän kirjan kanssa nautittavaksi..."
Ja sitten vielä vapaamuotoisempi teksti sivulle "Mitä tapahtui ja kenelle? ; Sitaatteja ; Unohtumaton ajatus, henkilö, paikka tai tapahtuma ; Vastaväite ; Asia, johon kirja inspiroi ; Kirjan lähisukulaisia ; Muiden mielipiteitä ; Kirjalista". Näiden lisäksi alakulmassa vielä kysytään, mistä kirja on hankittu, kenelle lainattu ja millon, ja milloin palautettu. 

Siinä siis runko mitä pyrin noudattamaan blogissani. Noiden lisäksi Otavan lukupäiväkirjan alkuun saa täyttää mm. kuolemattomien kirjojen kirjaston (lyijykynäsuositus) ja vähän muutakin omaa lukuhistoriaansa. Tykkään kirjasta todella paljon, ja oon iloinen että mulla semmoinen on, vaikken ole sitä kauheasti ennen tätä päivää käyttänytkään. 

Kiitti ja moi, 

Nelly

Pölyinen kirjapino

Hei te kaikki arvoisat lukiat! Okei, teitä ei taida olla vielä, sillä en ole edes kertonut ystävilleni blogistani. Aloitinhan sen kokonaiset viisi minuuttia sitten.

Olen kuitenkin jo pitkään halunnut käyttää enemmän aikaani rakkaaseen harrastukseeni lukemiseen, ja nyt aloitan lukupäiväkirjan pitämisen verkossa. Näin pääsen pakenemaan arkea paitsi kirjojen, myös tämän blogini pariin. Olen ollut laiska lukija aiemmin, mutta innostunut kirjoista silloin tällöin yhä uudelleen. Nyt haluan keskittyä lukemiseen ihan jo pelkästään yleissivistääkseni itseäni.

Ensimmäinen projektini on lukea kaikki Tove Janssonin muumikirjat. Rakastan muumeja ja Toven tyyliä kirjoittaa, ja kirjat ovat niin helppolukuisia, että onnistun varmasti projektissani.

Toivottakaa minulle onnea! :)

#escaping